Maineikas ja monivaiheinen silli
Pohjoisen kylmissä vesissä elää kalalaji, jonka kiintiöitä ja saalismääriä on mahdoton ennustaa. Silti vaikeasti seurattavia hopeaselkiä on pyydetty vuosisatojen ajan, ja saatavuudesta riippuen silli onkin ollut joko herrojen herkku tai duunarin ruoka.
Jo muinaiset roomalaiset tunsivat sillin. Rooman keisareiden on kerrottu herkutelleen hunajaan säilötyllä sillillä ja skotlantilaisten ruokapöytiin sillin tiedetään rantautuneen jo 700-luvulla. Kuningas Kaarle Suuri taas perusti vuoden 800 tienoilla Hammaburgin sillisataman, josta myöhemmin kehittyi Hampurin kaupunki.
Silli on ollut myös osa suomalaista ruokakulttuuria parin vuosisadan ajan. Aikojen saatossa muodostuneet suomalaiset sillin kulutus- ja käyttötavat ovat ottaneet vaikutteita venäläisestä ja skandinaavisesta kulttuurista. Lisäksi Suomessa aiemmin vahvana toiminut silliteollisuus on muokannut sillin käyttöä entistä enemmän suomalaiseksi.
Myös suomalaisella sillikalastuksella on kunniakas historia. Ensimmäisenä silliparvien perään pohjoisille merille lähti jo vuonna 1929 sillilaiva Petsamo. Tämän jälkeen monet muut sillilaivat seurasivat esimerkkiä. Sotien aiheuttaman tauon jälkeen sillinpyynnin kulta-aikaa elettiin 1950- ja 1960-luvuilla. Tuolloin useat laivastot purjehtivat vuosittain Islannin ja Norjan vesille. Kuuluisin näistä sotien jälkeisistä laivastoista oli Rymättylässä toiminut Saukko-laivasto, jonka kalastusmatkat jatkuivat aina vuoteen 1976 asti.
Suomeen kehittyi myös vahva silliteollisuus. Rymättylän Säilyke, Kalayhtymä, Porkkalan Säilyke ja Turun Kala olivat suurimpia sillinjalostajia aina 1980-luvulle saakka. Myöhemmin 1990- ja 2000-luvuilla markkinoilla toimivat rymättyläläinen Boyfood Oy ja norjalaisessa omistuksessa oleva Orkla Foods Finland. Tänään tätä komeata jatkumoa pitää yllä ainoana täysin kotimaisena toimijana Suomen Sillikonttori Oy.
Silakkaa on suosittu jo vuosisatoja sitten
Silakka on johdettu ruotsinkielen sanoista sillaka ja sillake, joka tarkoittaa sillien säilömiseen tarkoitettua suolavettä. Ruotsin laka tarkoittaa liottamista ja lake suolaliuosta. Alun perin silakaksi kutsuttiin mitä tahansa suolattua kalaa, mutta ajan kanssa se alkoi tarkoittaa rannikolla suolakalan raaka-aineena yleisesti käytetyn kalan nimeä eli silakkaa.
Kuten silliä Atlantilla, silakkaa on Itämeressä uinut aina valtavia määriä. Silakkaa kalastettiin rannikolla rysillä 1500-luvulta lähtien. 1800-luvulla kehitettiin edistyneemmät isorysät tehokkaampaan kalastukseen. Silakkaa kalastettiin lisäksi verkoilla ja nuotilla, jotka mahdollistivat myös talvikalastuksen.
Saaristossa kalastus oli koko perheen asia. Itse kalastus oli miesten vastuulla, naiset vastasivat kalan käsittelystä sekä myynnistä. Perheen lapset antoivat työpanoksensa kalojen perkuuseen ja muihin keveämpiin työvaiheisiin.
Itsenäistymisen aika toi moottorit veneisiin. Niillä päästiin kauemmaksi kalaan ja saaliit voitin kuskata tuoreena pidempien matkojen päähän kaupattavaksi. Se myös vapautti kalastajan asumaan muualla kuin kala-apajien äärellä. Moni muutti saaristosta mantereelle.
Sotavuosina ruoasta oli pulaa. Suolasilakkaa oli kuitenkin tarjolla ja se kävikin hyvin kaupaksi. Suuret tukkuliikkeet perustivat sotavuosina silakan suolaamoja ympäri rannikkoa.
Verkoilla ja rysillä kalaa pyytävien rannikkokalastajien arki mullistui 1950-luvulla uusien nailonverkkojen myötä. Ne vapauttivat voimavaroja itse kalastamiseen. Samainen vuosiluku toi tullessaan myös rautarunkoiset troolarit avomerikäyttöön.
Vuosisatoja kestäneen suolasilakan valta-aika alkoi olla ohi 1960-luvulla. Tilalle tulivat savustetut silakat, puolisäilykkeet ja silakkamarinadit. Kun pakastekalan ja kalasäilykkeiden tuonti vapautui, silakan sijaan alettiin syödä yhä enemmän muuta kalaa. 70-luvulla kansa kuitenkin ihastui silakkaan uudelleen – tällä kertaa helppokäyttöisiin fileisiin. 1980-luku oli silakan tuotekehityksen loistoaikaa. Markkinoille ilmestyi silakkapuikkoja, silakkaeineksiä ja jopa silakkamakkaraa. 2000-luvulla suomalaisista tuli kuitenkin lohikalakansaa.
2020-luvun alkaessa silakan tulevaisuus näyttää jälleen valoisammalta. Silakka vastaa valistuneen kuluttamisen kriteereihin: se on osa terveellistä ruokavaliota, lisäksi sen syöminen on ympäristöystävällinen teko.
(Silakan lähteenä Makuja ja tarinoita hopeakyljistä! Silli & silakka -kirja)
